Aih ja voih. Olen lukenut edellisen postauksen jälkeen kirjoja ison pinon, mutta kun en vaan ole saanut niitä tänne. Muutto ja sitä seurannut ja siitä aiheutunut stressi ja väsymys sen estivät. Luin hyviä kirjoja, niin kuin aina :) Onko huonojakin kirjoja luettava? Saako niistä samalla tavalla irti kuin hyvistä, heti ensilehdiltä mukaansatempavilta kirjoilta. Onko jokaisen itseään lukijana pitävän luettava välillä huonojakin kirjoja pysyäkseen maanpinnalla ja tavoittaakseen jotasin muutakin?

On monia ja taas monia kirjoja, jotka olen aloittanut, mutta en vaan yksinkertaisesti saa niitä loppuun. Sinuhe Egyptiläiseen tarttuessani tunsin velvollisuudekseni lukea sen, koska niin vaan kuuluu tehdä, eikö vain? Sama ajatus mielessäni tartuin Moby Dickiin. Ja molemmat jäivät lukematta. Olenko nyt jollain tavalla huonompi lukija kuin joku toinen aktiivilukija, joka on onnellisesti lukenut molemmat kirjat ja on ylpeä siitä. Humisevat harjut ja Kotiopettajattaren romaanitkin ovat kahlaamatta. Voihan klassikon klassikko.

Monet haastavat kirjat odottavat kirjaston hyllyssä odottamassa, että vielä joku päivä saisin itseäni tiukasti niskasta kiinni ja kahlaisin ne läpi. Odottavatko ne turhaan, kenties? 

Jokainen noista kirjoista, joita luin tässä välissä, olisi ansainnut nostettavaksi esille. Kaiken tämän hässäkän keskellä olen niistä jo osan unohtanutkin. Kuinka kauan lukemansa kirjan sisällön voi muistaa?

Tein raskaan päätöksen muuton myötä oman kirjahyllyni osalta. Vein ne antikvaariin, koska tilaa ei ole tarpeeksi. Jätin vain kaikkein rakkaimmat, n.30cm levyiselle hyllylle. Siihen ei montaa mahdu, varsinkin kun ovat paksuja. Mutta olihan sitä nyt jotain jätettävä. Samalla tein toisen päätöksen. Enää en kirjoja itselle osta, vaan lainaan kirjastosta ja ystäviltä. Täytyy oppia keräämään jotain muuta, vähemmän tilaa vievää.