Miten äpärätyttö Annan olisikaan käynyt, ellei lapinnoitien sukua oleva Ämmi olisi nähnyt hänen kykyjään? Kymmenen onnea hän lupaa Annalle ja alkaa heti opettaa ensimmäistä, tietämisen onnea. Lahjoja Annalla on riittämiin , sillä hän oppii leikiten yrtit ja loitsut, joilla parantaa kyläläisiä ja huolehtia pirtin tärkeistä asioista. Pelkkä yrttitieto ei kuitenkaan riitä, sillä savupirtin töihin harjaantuu vain tekemällä.

Muutoksen aika on käsillä. Jokivarren kylään noussut kirkko yrittää nujertaa vanhan uskon loitsuineen ja yrttitietoineen ja taloudellinen vaurastuminen odottaa vain muutaman lohennousun ja tervansoudun päässä. Anna kokee monta koettelemusta, ennenkuin kymmeneskin onni kohtaa hänet.

 

Kirja nappasi minut heti otteeseensa, en tiedä mikä näissä vanhoista ajoissa kertovissa kirjoissa on. Satojen vuosien taakse, savupirttien aikaan sijoittuva kirja luo silmien eteen koskemattoman luonnon upeine antimineen. Sen monimuotoisuuden, entisaikojen yrttitietouden ja luonnon kunnioituksen. Vanhat uskomukset ja loitsut, jotka ovat mukaelmia Kalevalasta ja Kantelettaresta.

Anna syntyy äpäränä tupaan ja se tehdään hänelle jo hyvin pienestä selväksi, että äpärällä ei ole mitään oikeuksia. Äidin lapset talon isännän saavat kutsua äitiä äidiksi, Annalla ei edes sitä oikeutta ole. Onneksi Ämmi ottaa hänet suojiinsa ja opettaa kaiken minkä yrteistä ja loitsuista tietää. 15v Anna naitetaan Ulvarille ja alkaa oman tuvan. Ulvar on kuitenkin harras uskovainen, "uuden kirkon mies", eikä salli Annan tehdä loitsujaan eikä kerätä yrttejä. 

Ulvar tahtoo vain pojan, tyttöjen kanssa Anna saisi tehdä kuten haluaa. Poika syntyy, mutta on jo syntyessään niin heikko ettei elä kauaa. Tyttöjä syntyykin sitten monta ja vahvoja tulee kaikista. Elo Ulvarin kanssa on vaikeaa ja raskasta, talven lopussa nähtiin monesti nälkää, kun kesällä saatiin huono sato ja yrttejä tai muita metsän antimia ei Ulvar antanut kerätä.

Ajat muuttuvat ja työnteko kovenee. Lapsia syntyy ja kuolee, lopulta se poikakin saadaan taloon. Ulvar aiheuttaa Annalle surua ja murhetta, käyttäytyy uhkaavasti ja lopulta kuolee.

Annaa kohtaa kuitenkin onni ja hän löytää uuden rakkauden. Taloudellinen vaurastuminen koittaa ja työnteko vähenee, on vihdoin kunnolla aikaa loitsuille ja yrteille.

Todella vahva teos. Kuvaa niin koskettavasti työnteon merkitystä elämälle, kun mitään ei saanut valmiina ja laiskottelusta seuraa vain nälkiintyminen. Kirkkoa ja uskontoa kuvataan pelottavana, kun kirkossa mustiin pukeutunut mies vain saarnaa synneistä ja siitä, että kaikki tuomitaan lopulta. Luonnontärkeys ja ihmisen yksinäisyys herättävät ja koskettavat.

Tällaisen kirjan luettuaan sitä osaa arvostaa ennen eläneitä ihmisiä taas vähän enemmän ja herää aina miettimään sitä, kuinka vähällä sitä ihminen oikesti pärjäisi. Kun ympärilleen katsoo ja näkee kaiken tämän materian ja valmiiksi saadun/tehdyn, sitä miettii, että osaisiko nykyihminen elää omillaan edes viikkoa?