9789524597326.jpg

Joanne Harris on minulle täysin uusi tuttavuus kirjojen saralla. Tarttui käteeni hyllyjä ja kirjanselkämyksiä plärätessä ja yllätyksekseni huomasin hänen kirjoittaneen yhden lempielokuvani; Pieni Suklaapuoti, kirjana. Tämä lupasi hyvää enkä pettynyt.

 

Kun katsoin ensimmäisen kerran salaa St.Oswaldia, se tuntui saavuttamattomalta ihanuudelta. St. Oswald oli Xanadu, Asgardr ja Baabel yhdessä. Nuoret jumakat kuljeskelivat koulun alueella joutilaina ja ilakoiden. En tajunnut sitä silloin, mutta juuri sillä hetkellä minä julistin sodan St. Oswaldia vastaan.

Yllätyksellinen jännitys-ja veijaromaani kuvaa pahuuden viehätysvoimaa, mutta myös peräänantamatonta hyvyyttä.

 

Takakansi oli hämäräperäinen eikä oikein antanut kirjasta mitään selkeää kuvaa, en siis oikein tiennyt mitä odottaa. Kirjassa kaksi eri henkilöä kertoo tarinaansaa minä-muodossa ja pitkälle yli puolen välin tämä sekoitti minua. Kun jotenkin alun kertomuksen perusteella päättelin toisenkin minä-muodon tarkoittavan samaa henkilöä - päättelin väärin. Mikä olikin yksi kirjan veijarimaisista ominaisuuksista.

Kirja kertoo pojasta, jonka isä on hienostopoikakoulun portinvartija. Pojalla itsellään ei ole mitään mahdollisuuksia päästä kalliiseen kouluun oppilaaksi. Elämä portinvartijan talossa pelkän isän kanssa ei ole helppoa; isä on katkeroitunut äidin lähdöstä, viinaanmenevä ja helposti hermostuva. Koulu, jossa poika itse käy, on täynnä kiusaajia ja poika alkaa haaveilla toisenlaisesta elämästä. Elämästä, johon kuuluisi pääsy St. Oswaldiin, tuonne portintakaiseen kouluun. 

Poika uskaltautuu portin sisäpuolelle ja tutustuu kouluun pikkuhiljaa varjoissa hiipien. Hän tutustuu yhteen oppilaaseen ja rakastuu, sekä poikaan että vaaralliseen kaksoiselämään; päivisin hän lintsaa omasta koulustaan ja esittää käyvänsä St.Oswaldia ja iltaisin hän on oma itsensä, niin paljon kuin se isän humalaisten silmien alla on mahdollista. 

Tapahtuu jotain traagista, joka jättää pysyvät jälkensä poikaan ja hän pitää syyllisenä St.Oswaldia. Kosto on suloinen ja sen raakuus ja perimmäiset syyt paljastuvat vasta aivan lopussa.

Erittäin mielenkiintoinen kirja, tarina on osattu kerrostaa niin hyvin, että juuri kun luulet kuorineesi totuuden esiin, se onkin entistä enemmän peitossa. Limittäin kulkeva kahden päähenkilön kerronta hämää ajattelemaan toisenlaista lopputulosta ja vielä viime hetkillä jo luulluksi paljastunut ratkaisu onkin täysin toisenlainen. Tällaisesta kirjoittamisesta minä pidän, vaikka täytyy myöntää että alkuun kesken luvun vaihtuva päähenkilö sekoitti pasmat pahasti. Suosittelen!